sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Metallinpaljastin ja sukututkimus (Pantin suku)

Tammi-helmikuussa bongasin Yleltä sarjan Menneisyyden Metsästäjät - ja voin kertoa, että se oli sitten menoa! Hurahdin täysin historiaan ja aarteisiin, mitä maa kätkee sisäänsä.

Liityin muutamalle foorumille ja olen 3kk ajan ihaillut muiden löytöjä, saanut uusia ystäviä ja erään kaupan ostoskorissa odottelee uusi metallinpaljastin palkkapäivää :)
Mummon kanssa ollaan käyty läpi kotitalomme lähimaastoja, omia peltoja ja metsiä - niissä olleita rakennuksia ja 1900-luvun alun asukkaita. 

Samalla jatkoin ylä-asteaikana aloittamaani sukututkimusta! Kiva löytää omat juurensa. Sukulaiseni ovat lähes kaikki asuttaneet Pohjanmaata aina sieltä 1600-luvulta lähtien (sinne asti pääsin sukututkimuksessa - ollaan saatettu olla täälä jo ennen sitä!)

Muutama vuosi sitten julkaistu Pantin suku-kirja antoi selkeän reitin sukupuullemme aina sinne 1600-luvun alkuun asti. Muissa suvuissa olen 1700-1800 luvun vaihteessa - osassa pidemmällä kuin toisissa.

Lukaisin yli 800 sivuisen Kauhajoen historian kolmella vierailullani kirjastoon (MINÄ! - joka en ole lukenut kirjoja 10 vuoteen) - ja nyt äitini osti minulle kirjasta oman kappaleen.
Kauhajoen historiassa on myös jonkun verran muisteluita Pantin suvun jäsenistä, esi-isistäni.


Seuraavaksi yritän etsiä vanhoja valokuvia suvustani, josko löytäisin yhteneväisyyksiä.

Myös muinaisjäännös-karttoja olen selannut tiuhaan, tarkistellut lähinnä ettei sukumme mailta ole löytynyt mitään muinaisjäännöksiä, mitkä kieltäisivät kaivamisen. Lähimmät löydöt ovat noin 5km ennen ja 10km peltojemme jälkeen, joten rauhassa saan kaivella ja piipparoida.

Olen ollut todella kiitollinen, että viime vuosina vanhat kirkonkirjat 1600-1800-luvulta ovat tulleet vapaasti luettaviksi nettiin. Hakusanalla "Isojoen seurakunnan arkisto" tai mikä tahansa muu paikkakunta, löytyy skannattuina kirkon kirjojen sivut. Harmi että tiedot loppuvat 1800-luvun puoliväliin, eikä 1900-luvun alkua tunnu löytyvän mistään (tilaamalla ja maksamalla toki saisi, mutta on kallista ja vastauksissa voi mennä kuukausia, eikä kukaan tiedä ovatko tiedot juuri oikeasta ihmisestä - ennen vanhaan etunimiä oli hyvin vähän ja sukunimiä vaihdettiin tilojen mukaan / naimisiin mennessä ristiin naisilta miehille ja miehiltä naisille, niin että helposti menee sekaisin, ellei ole varma mitä etsii)

Sukututkimuksesta selviää paljon mielenkiintoisia juttuja, paikkakuntia missä on asuttu, erikoisia nimiä, historiallisia tapahtumia... Olen tutkinut myös innoissani minkä ikäisenä esi-äitini ovat saaneet lapsensa ja onko perhe ottanut naimisiin mennessä miehen vai naisen sukunimen. Yllättävän usein sukutilaa jatkoi tytär, miehet ottivat silloin itselleen uuden sukunimen! Itku silmässä olen lukenut miten moni on 14 syntyneestä lapsestaan saanut elävänä pitää vain 2 lasta.  Tämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa!

Ihanan innostava harrastus - suosittelen kaikille!
Kesän mittaan alkaa varmaan ilmestyä blogiin maasta kaivamiani nauloja ja peltipurkkeja :D Toivottavasti myös kolikoita ja sukumme hukkuneita "aarteita".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti